Netiyhteyden nopeus riippuu lähtökohtaisesti kahdesta tekijästä: yhteyden käyttämästä tiedonsiirtotekniikasta sekä operaattorin tarjoaman liittymän laadusta. Näiden lisäksi netin käytännön nopeuteen voivat vaikuttaa selaamiseen käytetyt laitteet ja niiden ohjelmistot, verkon kuormitus sekä erilaiset ympäristötekijät.
Erilaiset yhteydet ja niiden maksiminopeudet
Kiinteät nettiyhteydet, eli nykyisin useimmiten laajakaistat toteutetaan puhelinverkon, kaapeliverkon tai valokuidun välityksellä.
Kaapelilaajakaista siirtää tietoa kaapelitelevisioverkon välityksellä, joten modeemi kytketään television antennirasiaan. Kaapelilaajakaistaa tarjovat Suomessa useat operaattorit, yleensä alueellisesti niin että kussakin kaupungissa tarjoajia on vain yksi.
Kaapelin kautta on nykytekniikalla mahdollista päästä jopa 1Gbit/s latausnopeuksiin. Tämä on kuitenkin maksimi ja todellinen operaattorien luvattu nopeus on yleensä alhaisempi. Kaapeliliittymät ovat asymmetrisiä, eli lähetysnopeus on niissä huomattavasti alhaisempi. Netin nopeuteen vaikuttaa kaapelilaajakaistassa talon sisäverkon taso ja kuormitus.
ADSL (Asymmetric Digital Subscriber Line) tiedonsiirtotekniikka perustuu puhelinverkkoon, ja on ollut käytössä jo 90-luvulta saakka. Modeemi kytketään puhelinpistokkeeseen. ADSL:n uusi versio, ADSL2+ mahdollistaa 24 Mbit/s latausnopeuden. Lähetysnopeus on noin 3 Mbit/s.
Korkeampiin nopeuksiin päästään VDSL liittymissä, joissa puhelinjohdot siirtävät tiedon jakamoon, josta eteenpäin data kulkee valokuituyhteyksiä pitkin. VDSL2 teknologia mahdollistaa jopa 100 MBit/s latausnopeudet, mutta edellytyksenä on että fyysinen etäisyys jakamoon ei ole liian pitkä.
Valokuidussa, nimensä mukaisesti, tieto siirtyy valopulsseina. Tämä mahdollistaa erittäin suuret nopeudet ja lähes rajattoman kapasiteetin. Tutkimusasetelmassa saavutettu tiedonsiirron ennätys on 2020 178 terabittiä/s, jolla koko Netflixin kirjasto latautuisi alle sekunnissa.
Käytännössä koteihin myytävissä valokuituyhteyksiin perustuvissa laajakaistoissa maksiminopeudeksi luvataan 1Gb/s eli 1000 megaa. Valokuidussa myös todellinen nopeus on usein hyvin lähellä tätä, sillä jaetunkin verkon kapasiteettia voidaan nostaa kuormituksen kasvaessa.
Monen kodin nettiyhteys nojaa kuitenkin mobiiliverkkoihin. Mobiililaajakaistoista suurin osa käyttää 4G-teknologiaa, tosin 5G verkon kattavuus paranee jatkuvasti.
4G käyttää tiedonsiirtoon LTE-verkkoa joka otettiin käyttöön vuonna 2010. Maksiminopeus liittymissä on yleisimmin 100 Mbit/s, tosin tekniikka teoriassa mahdollistaa tätäkin suuremmat nopeudet, jopa 1 Gbit/s.
Käytännössä yhteydet ovat kuitenkin usein selvästi hitaampia, sillä 4G-verkko on herkkä kuormitukselle. Koko maan tasolla nopeudet ovat laskeneet viime vuosina. Todellinen huippunopeus saattaa olla jopa alle 10 Mbit/s, mikä saattaa aiheuttaa jo ongelmia esimerkiksi suoratoistopalveluiden käytössä.
5G kymmenkertaistaa nopeuden 4G-verkkoon verrattuna. 5G käyttää korkeaa 3,5 Ghz taajutta, tulevaisuudessa myös 30 gigahertsin niin sanottuja millimetriaaltoja. 5G:n heikkoutena on sen verrattain huono kantama, joten verkko vaatii tiheään sijoitettuja tukiasemia.
Kiinteä 5G tarkoittaa rakennuksen ulkopuolelle sijoitettua 5G suunnattavaa aktiiviantennia. Siitä yhteys jatketaan talon sisäverkkoon ilman seinien vaimentavaa vaikutusta. Edelleen valokuitu on nopeampi ja tasalaatuisempi vaihtoehto, mutta 5G saattaa olla hyvä ratkaisu jos nopeaa kinteää nettiyhteyttä ei ole saatavilla järkevin kustannuksin.
Nettiliittymät, operaattorit ja maksiminopeudet
Saavutettavissa oleva maksiminopeus riippuu siis ensisijaisesti käytetystä yhteysteknologiasta. Toisena tekijänä on hankitun liittymän maksiminopeus.
Traficom on julkaissut kannanoton kuluttajan kannalta kohtuullisista todellisista nopeuksista suhteessa mainostettuun maksiminopeuteen.
Alle 100 Mbit/s kiinteän verkon liittymissä normaalinopeuden, eli nopeuden joka toteutuu 90-prosenttisesti tulisi olla vähintään 90% maksiminpeudesta. Miniminopeuden puolestaan tulisi olla vähintään 70% luvastusta.
Yli 100 Mbit/s liittymissä raja-arvoja ei ole määritelty yhtä tarkasti. Kannanoton mukaan toteutuneiden nopeuden tulisi kuitenkin olla ”kohtuullinen” suhteessa maksimiin.
Mobiililiittymissä puolestaan mainostetun nopeuden tulisi olla realistisesti saavutettavissa todellisissa käyttöolosuhteissa. Operaattoreiden tulisi ilmoittaa sopimuksissa nopeus jonka ne voivat realistisesti toimittaa.
Yleensä tämä on ilmoitettu vaihteluvälinä joka voi olla hyvinkin laaja. Esimerkkinä erään operaattorin 100M 4G mobiililaajakaista: nopeus on ilmoitettu muodossa: Jopa 100 Mbit/s 4G-mobiililaajakaista (nopeuden vaihteluväli 3G-verkossa 0,4 – 35 Mbit/s ja 4G-verkossa 5 – 100 Mbit/s).
Se että nopeustesti ilmoittaa mobiiliverkossa jopa kertaluokkaa alempaa nopeutta kuin liittymän maksimi, ei siis vielä yksistään välttämättä riitä reklamaatioon.
Operaattoreiden keskinäinen paremmuus on usein hyvin paikkakuntakohtaista, riippuen muun muassa tukiasemien sijoittelusta ja paikallisesta kuormituksesta. Ennen liittymän hankkimista voi olla hyödyllistä tutkia kunkin operaattorin sivuilta löytyviä kuuluvuuskarttoja. Voit myös kysellä kokemuksia muilta paikkakuntalaisilta.
Muut netin nopeuteen vaikuttavat tekijät
Hidas nettiyhteys ei aina johdu kelvottomasta operaattorista, vaan siihen voivat vaikuttaa myös käytetty laitteisto ja siinä laitteessa pyörivät ohjelmat.
Erityisesti päivitettäessä nopeampaan liittymään on syytä varmistaa että modeemi/reititin on ajan tasalla ja kykenee uusiin maksiminopeuksiin. Esimerkiksi vanha ADSL-modeemi ei riitä VDSL-yhteysnopeuksien välittämiseen.
Usein operaattorit tarjoavat liittymän yhteydessä myös laitteita, mutta se ei välttämättä ole edullisin vaihtoehto. Jos ostat modeemin muualta, varmista kuitenkin että mallin standardit ovat samat.
Langattoman reitittimen sijainnilla on huomattava merkitys kodin WLANin eli WiFin nopeuden kannalta. Paksut seinät, etenkin betoni estävät signaalien kulkua, ja metalli ja peilit voivat myös heikentää sitä.
Suuremmassa kodissa saattaa olla tarpeen hankkia verkkolaajentimia eli WiFi-vahvistimia jakamaan verkkoa joka huoneeseen. Voit myös kokeilla antennien suuntauksen säätämisen vaikutusta. Pystyasennossa signaali leviää tehokkaammin leveyssuunnassa, vaakatasossa korkeussuunnasasa. Monikerroksisessa talossa reititin kannattaa sijoittaa yläkertaan.
Paras mahdollinen sijoittelu selviää kokeilemalla. Siirtele reititintä ja tee uusi nopeustesti, vaikka useampaan kertaan jotta tulos on mahdollisimman luotettava.
Laitteella jota käytetään nopeustestiin, voi myös olla vaikutusta tulokseen. Luotettavimman kuvan operaattorin nopeudesta saa kytkemällä tietokoneen suoraan reitittimeen tai modeemiin ethernet-kaapelilla. Koneesta kannattaa sulkea kaikki ohjelmat paitsi tämä selainikkuna.
Huomioi myös kodin muut älylaitteet. Ne saattavat käyttää nettiä itsekseen esimerkiksi päivitysten hakemiseen.
VPN-yhteyksien suosio on kasvanut muun muassa etätyön yleistymisen vuoksi. VPN tarkoittaa että laitteeltasi lähtevä ja siihen saapuva data kulkee ensin suojatun palvelimen kautta. Tämä on hyvä asia tietoturvan kannalta mutta saattaa hidasta netin nopeutta.
Tähän vaikuttavat VPN-tarjoajan käyttämien palvelinten sijainnit ja kapasiteetti. Etenkin ilmaisten VPN-palveluiden kapasiteetti saattaa olla hyvin alhainen.